Maaliskuussa 1985 lähetti nimimerkki ”Veneilijä” alias PAULI WIKLUND Viiala-Lehden yleisönosastoon kirjoituksen, jonka aiheena oli venekerhon perustaminen Viialaan ja peräänkuulutettiin asiasta innostunutta joukkoa. Seuraavaan lehteen PEKKA SAARINEN vastasi ilmoituksella, jossa veneilyväkeä kutsuttiin koolle Arajärven majalle 07.04.1985. Kirjoitus sai kokoon niin paljon innostuneita veneilijöitä, että alustava kokous venekerhon perustamiseksi pidettiin saman tien. Tuota kokousta voitaneen pitää venekerhon syntymäpäivänä. Paikalla oli seitsemäntoista henkilöä ja kokouksen puheenjohtajana toimi itseoikeutetusti Pekka Saarinen ja sihteerinä Pauli Wiklund. Reilun viikon kuluttua oli jo uusi kokoontuminen Pekka Saarisen kotona. Tällöin suunniteltiin perustavan kokouksen esityslistaa sekä tulevan kerhon sääntöjä. Neuvottelussa oli mukana viisi henkilöä eli ns. väliaikaisen johtokunnan jäsenet: Pekka Saarinen (puheenjohtaja), Pauli Wiklund (sihteeri), Erkki Savio, Ilpo Raittinen ja Kauko Leppäkorpi.

Innostunut porukka sai näin nopeasti asiat suunniteltua toteuttamispisteeseen asti, joten PERUSTAVA KOKOUS pidettiin jo huhtikuun 20 päivänä 1985 kunnan Nuorisodiskossa. Kokouksen tärkeimmät aiheet olivat johtokuntaan valittavat henkilöt, kerhon säännöt, joiden allekirjoittajina olivat kaikki paikalla olleet viisitoista henkilöä, sekä kerhon nimen valinta.

Mainittakoon tässä, että Puutyöliike O. Kolehmainen oli lahjoittanut kerholle heti alkuvaiheessa puheenjohtajan nuijan, jolla kopautettiin pöytään perustavan kokouksen päätökset.

Nimi valittiin nimiehdotuskilpailun perusteella; Kyllikki Suojasen Elintarvikekioskiin oli jätetty 39 nimiehdotusta määräaikaan menessä. Näistä kokous valitsi sitten yksimielisesti nimen HOPEA-ANKKURI, joka nimi myöhemmin rekisteröityi RY:ksi. Mainittakoon tässä vielä, että Sakari Iloranta oli lahjoittanut palkinnon, joka arvottiin kaikkien nimiehdotuksen jättäneiden kesken. Puheenjohtajaksi kerholle valittiin Pekka Saarinen, varapuheenjohtajaksi Pauli Wiklund ja sihteeriksi Elina Saarinen.

Hopea-Ankkurilaiset kuten suurin osa viialalaisista tietää mikä se on.

Mistä nimi oikein juontaa? Kartalta katsoen se ei kovin ”nypyltä” näytä, pikemminkin kuopalta. No, ehkä hyvin pieneltä nypyltä Jumusen rantaviivassa. Luultavasti nimi tulee kuitenkin siitä, että päärakennuksessa on toiminut kulkutautisairaala. Ja kulkutaudithan ovat usein erilaisia rokkoja, joissa esiintyy nyppyjä. Nykyisin Nyppy ei kuitenkaan tuo mieleen sairautta, vaan pikemminkin päinvastoin; jotain kivaa, vesillä liikkumista, iloa, yhdessäoloa, luontoa parhaimmillaan…

Nyppy on rakennettu arvioiden mukaan ehkä vuonna 1904, ja sen rakentaja on ollut Juho Sohlman (1865 – 1953). Rakennukset olivat aluksi vuokramaalla, mutta myöhemmin lunastettu omaksi Mustilan talon maista. Sohlmanin perhe asui Nypyssä noin yhdeksän vuotta, jonka jälkeen se muutti Viialan keskikylälle asumaan. Rakennus toimi tämän jälkeen muun muassa punaorpojen lastenkotina. Siellä kerrotaan olleen vuonna 1918 ainakin 40 orpoa. Vuoteen 1932, jolloin Nyppy siirtyi kuntaliitoksen myötä Viialan kunnan omistukseen, oli se toiminut Akaan toisena lastenkotina. Tämän jälkeen ei Viialassa ilmeisesti ollut enää tarvetta lastenkodille, koska Nyppyyn perustettiin kulkutautisairaala, joka toimi vuosina 1932 – 1953. Aikalaiset ovat kertoneet valtavista epidemioista, joita Viialassa esiintyi 1940-luvulla. Silloin eivät edes Nypyn tilat riittäneet, vaan sairastuneita ja vuodepotilaita oli myös työväentalolla. Kulkutaudit kuitenkin loppuivat aikanaan uusien rokotusten ansiosta.

Myöhemmin kun sairaalan todettiin olleen tyhjillään monta vuotta, päätettiin sen toiminta lopettaa kokonaan.

Nyppyä alettiin vuokrata asunnoiksi yksityishenkilöille. Muistitiedon mukaan siellä on ollut vuokralaisina muun muassa Torsti Lehtosen musiikkia harrastava perhe ja Toivo Kolehmaisen perhe, joka asui siellä peräti liki kaksikymmentä vuotta. Viimeksi Nypyssä asui Paanasen perhe.

Nyppy oli kokonaisen vuoden tyhjillään, koska sen vastaisesta käytöstä ei heti päästy yksimielisyyteen. Hopea-Ankkuri sai kilvassa kuitenkin pisimmän korren, ja pääsi vuokralaiseksi myös rakennuksiin vuonna 1990, eli 15 vuotta sitten. Rakennukset ja koko miljöö on sen jälkeen kokenut valtavan muodonmuutoksen. Venekerholaiset, paitsi että tekivät valtavan työn maasto- ja laituritalkoissa, ovat kunnostaneet vuosien saatossa myös rakennuksia. Näistä kerrotaan enemmän jäljempänä.

20 vuotta on kulunut Viialan Hopea-Ankkurin toiminnassa. Aluksi Nypyn laiturialuetta omanaan pitäen ja rakentaen ja sitten myös rakennusten vuokralaisina. Kukaan ei voi kiistää, etteikö alue olisi kaunis. Myös rakennukset ja niiden ympäristö laitureineen ovat siistissä ja viihtyisässä kunnossa ahkerien ja innostuneiden talkoolaisten ansiosta.

Viialan kunta sekä kuntalaiset voivat olla ylpeitä, että tällainen helmi on säilynyt alueellamme.

Ylpeinä voimme myös vastaanottaa muualta saapuneet veneilijät vieraiksemme mm. grillikatokseen eväspaussille tai vaikkapa saunomaan vasta kunnostettuun saunaan.

Paljon on tapahtunut Hopea-Ankkurin syntysanojen jälkeen. On ollut koulutusta, virkistystä ym. veneilyharrastukseen liittyvää. Talkoot oman alueen rakentamisen ja ylläpidon aikaansaamiseksi ovat olleet kuitenkin etusijalla. Yhteishenki, sopu ja yhteiset intressit ovat mahdollistaneet, että jatkossakin voimme nauttia veneilystä sekä vesillä että ”rannalla”.

Kirsti Käki